Mulle riittää ihan vaan se, että joku mun mielitietty edes puhuu vähänkin väärälle henkilölle, ni mä oon ihan sydän kurkkuun pompanneena paniikissa et nyt ne jotain. Ja tää siis oli ihan vaan esimerkki! Ja sitä ei mitenkään helpota se, et mä oon törkeen herkkä persoona. Jos mulle sanoo, et ihan vitun kamalat sukat sulla, saatan loukkaantua siitä :D Tai useimmiten se menee niin, joku sanoo jotain negatiivista musta ittestäni, mä ulkoisesti nauran koko jutulle, mut sisäsesti oon ihan broken. Tuun kotiin katon peiliin ja toteen sen herjan todeksi ja surkuunnun. En tiedä mistä tää johtuu. Varmaan siitä, et mulla on kaks täydellistä isosiskoo.
Ja sitä mä vielä haluisin valittaa, että kun nyt sinkku olen niin miks en oo niin onnellinen ku ne kaikki muut mun sinkku kaverit? Ne vaan nauttii ja välttelee kontaktia miehiin (paitsi humalapäissään). Mulla taas on kokoajan sellanen olo, et mun huoneesta puuttuu joku, en osaa olla joka yötä kotona, halailen tyynyjä ja ihan oikeesti oon hukassa, pahemman kerran.
Mä ressaan kaikesta ja kaikki on hankalaa. Toivottavasti keväällä olo helpottaa :) Oivoi ku täst kirjottamisest tulee ain ees pikkasen paremmal tuulelle :) Nyt kärsin mun sydämen rytmihäiriökohtauksista tippalinssissä ja koitan saada jommasta kummasta unen päästä kiinni! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti