En nyt tiiä, et onks tää järkevää kirjottaa tänne, mutta ainaki tuntuu helpottavalta vähän päästellä höyryjä :) Ei ollut sitten onnellista loppua meidän sadussa... Tää kaikki "päätty ku seinään" vaikka olihan mulla vähän käyny ajatuksia tän päätymisestä päässä, mut ei silleen, että oisin osannu jotain tällästä oottaa :(. Puhuttiin asiasta, mut valitettavasti se päätös oli niiiiin yksipuoleinen, ja toispuoleinen, että mä en sille mitään mahda. Mä en todellakaan osaa ottaa näitä asioit silleen ajatellen, että " Teit ei ollu tarkotettu yhteen" tai "sä ansaitset parempaa." Mun mielestä mä ansaitsin sen mitä mulla oli ja mikä oli mulle parasta....
näin se tais todellisuudessa olla...
Tästä lähtien mä en rakentele mitään pilvilinnoja,en odota keneltäkään suuria ja ihan oikeesti välttelen tunteiden mitenkään esiintuomista. Mulle riitti tämä rako elämään. Tiedän olen nuori ja elämä edessä, siks aionki elää sen nyt täysillä, mulla ei oo kiire mihinkään. (parhaan jälkeen on vaikea ajatellakkaan mitään/ketään muuta,en tahdo) mä oon surullinen ja itken lähes joka hetki, mut jos toinen aikoo jatkaa eteenpäin, mä teen sen saman... hymyillen :)
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti